Kaivausraportti 2008JohdantoSyystalvella 2006 allekirjoittaneeseen otettiin yhteyttä Suomusjärveltä ja kysyttiin halukkuutta toimia yleisökaivaukset vetäjänä viisivuotiseksi suunnitellussa projektissa. Mietin hetken ja lupauduin hankkeen vetäjäksi. Hankkeen tarkoituksena oli viitenä vuotena kaivaa Salon seudun eri kuntien alueella kivikautisia kohteita. Hankkeessa mukana olevat yhdistykset ovat Suomusjärven kulttuuriyhdistys, Kiikala-Seura ry, Muurlan kotiseutuyhdistys ry, Kisko-Seura ry ja Salo-Uskela seura ry. Tutkimukset oli tarkoitus yksimielisesti aloittaa Suomusjärveltä, joka on antanut nimensä mesoliittisen ajan varhaiselle kulttuurille. Seuraavana kesänä eli kesällä 2008 olisi vuorossa Muurla, jos yhdistykset onnistuvat saamaan rahoituksen. Rahoitusta Muurlan vuoden 2008 yleisökaivauksiin haettiin ja saatiin Suomen kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahastolta, joka oli myöntänyt jo edellisvuoden Suomusjärven kaivauksiin apurahan. Tehtävänäni oli myös vuoden 2008 hakemukseen laatia kustannusarvio koekaivauksista ja siihen liittyvistä töistä. Kaivausten osalta kustannusarvion loppusummaksi oli sama 9000 euroa kuin edellisenä vuonna. Kustannusarvioon oli laskettu kaivausjohtajan, piirtäjän ja tutkimusapulaisen kahden viikon kenttätyöpalkkiot, päivärahat ja matkakorvaukset. Kustannusarvioon laskettiin kaivausjohtajalla 3 viikon esi- ja jälkityöpalkkio, piirtäjälle kahden viikon palkkio karttojen puhtaaksi piirtämiseen ja tutkimusapulaiselle viikko löytöjen järjestämiseen. Lisäksi kustannusarvioon otettiin huomioon myös jälkityövaiheessa tehtävät analyysit mm. C14-ajoitus, makrofossiilianalyysi ja osteologinen analyysi. Kun rahoitus oli selvinnyt huhtikuussa 2008, niin aloitettiin kaivausten esityöt eli Kohde oli kaivauskohteena erilainen kuin edellisen vuoden kohde, koska se sijaitsi Yleisökaivauksesta yleisestiKaivauksilla kävi tutustumassa kaivamiseen 78 henkilöä. Kaivajien määrä vaihteli 5–13 kymmenen päivän aikana ja miestyöpäiviä kaivajat tekivät yhteensä 96. Kaivajat olivat suurimmaksi osaksi Salon ja Turun seudulta, mutta myös Helsingin seudulta oli joitakin innokkaita kaivajia. Kaukaisimmat kaivajat Kirsi ja Anssi tulivat jälleen Mikkelistä. He olivat jo edellisenä vuonna päivän kaivauksilla ja päättivät viettää joukossamme Muurlan kaivauksilla nyt kaksi päivää. Vuoden 2008 kaivaukset erosivat edellisvuoden kaivauksista siinä, että kaivajia oli vähemmän, mutta samat kaivajat viettivät kaivauksilla yleensä kahdesta kymmeneen päivään. Kymmenen päivää kaivauksilla vietti allekirjoittaneen kanssa Anni Alarakkola-Kara. Vain pari kaivajaa oli töissä yhden päivän. Päävastuu Muurlan kotiseutuyhdistyksen puolesta oli Hanna-Maija Saarimaa, joka omien töittensä ohella hoiti aamuisin kaivajien vastaanoton. Kustannuksia kaivauksista tuli vähän enemmän kuin saatu apuraha. Tätä kavennettiin 10 euron päivämaksulla. Maksua vastaan kaivajat saivat välipalan, joka tarjoiltiin urheilukentän laidassa olevassa rakennuksessa, jossa olivat myös hyvät sosiaalitilat ja kaivaustarvikkeiden säilytystilat. Kaivajat opastettiin aamuisin kaivaustöihin niin, että heille kerrottiin kohteesta ja sen luonteesta. Kerrottiin myös se, että koekaivauksen tarkoituksena on selvittää, voidaanko koeojienavulla selvittää kivikautisen asuinpaikan rajat. Näillä kaivauksilla tuli löytöjä, vaikkakin melko läiskittäin, joten kaivajien paikkoja pyrittiin vaihtelemaan niin, että jokainen sai kokea löytämisenriemun. Ruokailun yhteydessä pidettiin kivikaudesta ”esitelmiä”, joissa yritettiin valaista alueen kivikauden maisemaa, elinkeinoja ja asuinpaikkoja. Lisäksi kaikki kaivauksella työskentelevät arkeologit oli velvoitettu kertomaan mahdollisimman paljon esihistoriasta ja vastamaan kaivajien visaisiin kysymyksiin. Kaiken kaikkiaan kaivaus onnistui erinomaisesti: säät suosivat suurimaksi osaksi, vaikka välillä satoikin, joka antoi kaivausprojektissa todellisen kuvan. Työpäivän pituus oli 6 tuntia, joka todettiin hyväksi pituudeksi. Huolto pelasi myös Muurlan kaivauksilla todella hyvin. Muurlan kotiseutuyhdistyksen sihteeri Tapio Äyräväinen oli kaivauksilla lähes joka päivä ja kirjoitteli nettipäiväkirjaa kaivausten edistymisestä. Sivut päivittyivät koko kaivausten ajan ja myös ne, jotka eivät ehtineet tai päässeet kaivauksille saivat päivittäin uutta tietoa. Sunnuntaina saimme erinomaisen lounaan, siitä kiitos Hanna-Maijalle. Lisäksi kiitos kaikille niille muurlalaisille, jotka pitivät meistä kaikista hyvää huolta kaivausten aikana. Sahanummen mesoliittinen asuinpaikka
Sahanummen kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Turku-Helsinki 110-maantiestä noin 900 metriä etelään Muurlan kirkon kylään vievän tien (1861) varrella. Tämä tie vievä tie kulkee asuinpaikan poikki. Sen länsipuolella olevasta Paavolan pellosta, rakennusten eteläpuolelta löytyi vuoden 1963 inventoinnissa mm hioimen katkelmia ja itäpuolelta Eriksbergin pellossa oli runsaasti kvartsia. Maaperä on pehmeää hiekkaa, jossa nykyisin kasvaa männikköä. Tien itäpuolella maasto on melko tasaista viettäen loivasti etelään ja kaakkoon, länsipuolella se viettää luoteeseen. Paikalta löytyi kvartsia myös myöhemmin ja alueelle tehdyn kaavan takia paikalle tehtiin tarkastus keväällä 2002. Tällöin havaittiin koepistoissa asuinpaikan ulottuvan etelän suunnalla inventoinnin löytöalueen eteläpuolelle n. 30–35 m. Hiekkaperäinen männikkörinne viettää etelään muodostaen selvemmän rantamuodostuman 55 m Vuoden 2002 tarkastuksen löydöt käsittivät kvartsi-iskoksia ja -esineitä sekä palaneita luunpaloja. Yhdessä kuopassa saattoi olla kivettyä rakennetta. Mainitulla rantavallilla tarkastajat havaitsivat epävarman pienen asumuspainanteen ja tienreunan lähellä pienen kuopanteen. Muurlantien(1861) kevyenliikenteen väylän rakentamisen takia asuinpaikkaa kaivettiin linjauksen kohdalta vuonna 2005. Asuinpaikan korkeussijainnin ohella runsas löytöaineisto osoittaa asutuksen olevan mesoliittiselta kivikaudelta. Asuinpaikan on vuonna 2005 katsottu rajoittuvan enää Muurlantiehen luoteessa, josta eteenpäin maankäyttö näyttää käytännössä tuhonneen muinaisjäännöksen. Sen arvioitu jäljellä oleva laajuus on noin 130 x 60 m. Vuoden 2005 kaivauksissa voitiin todeta, että maantien vierellä väylän lunastusalueella oli Täytemaan alla oli kuitenkin alkuperäinen maanpinta ja asuinpaikan kulttuurikerrosta. Myös pellon kyntökerroksen alla oli ohuelti säilynyttä löytökerrosta. Täytemaan takia kaivausalueesta tuli tavallista syvempi. Kapeaan kaivausalueeseen ei osunut mitään selkeitä esihistoriallisia rakenteita muutamia "likamaakuoppia" lukuun ottamatta. Pellon reunalla oli suuri historiallisen ajan kuoppa ja mahdollisesti tien pohja. Asuinpaikan länsiosa on siis tuhoutunut maantien, vesijohdon ja teollisuusrakennuksen rakennustöissä. Itäosa on säilynyt metsämaassa tien ja tien itäpuolisten teollisuustonttien välissä, mutta tutkittavana olevan alueen ulkopuolella. Jos kevyenliikenteenväylä sijoitetaan mahdollisimman lähelle tietä, sen rakentaminen ei vaadi lisätutkimuksia. Löytöinä vuonna 2005 saatiin kvartsia ja palanutta luuta sekä muutamia kiviesineiden katkelmia. Luuta oli paikoin selkeinä keskittyminä. Vuoden 2008 yleisökaivausten aikana yritettiin löytää asuinpaikan kaakkoisraja siinä onnistumatta. Koeojasta itään ja kaakkoon on laaja kuorittu maa-alue, josta sateen jälkeen löytyi hyvin paljon kvartsi-iskoksia ainakin 54 metrin käyrälle saakka. Näitä löytöjä ei otettu talteen vaan ne jätettiin paikoilleen. Rannankorkeuden ja löytömateriaalin perusteella asuinpakka on mesoliittinen. Se on sijainnut pienen saaren itärannalla olevassa niemessä Ancylusvaiheen regression aikana. Vuoden 2008 kaivaukset
Yleistä
Alueelle merkittiin oma koordinaatisto, jonka Salon teknisen toimiston miehet kävivät Tottuneemmat kaivajat tekivät tarkkoja kerroksia ja pitivät aloittelijoita silmällä. Löydöt otettiin Koeojan kaakkoispäätä kaivetaan sateella. Aivan kaakkoispäädyssä oli
HavainnotKoeoja 1 Tasossa kaksi oli havaittavissa tummia punertavan hiekan alueita, joiden väli voimistui sateessa.¨ Kuivassa hiekkamaassa niiden havaitseminen oli melko mahdotonta. Olivatko ne luonnollisia vai asuinpaikkaan liittyviä varsinkin tasossa kaksi on mahdotonta sanoa. Löytöjä tuli sekä niistä että puhtaalta näyttävästä maasta. Tasossa 3 koeojan 1 koillispäässä alkoi tulla esille tummaa likamaata ja löydöt lisääntyivät. Kuitenkin likamaa läiskät hävisivät nopeasti alueelta ja tasossa 4 ne olivat jo lähes hävinneet. Kuitenkin kaakkoisosassa 100–106/500 ruuduissa alkoi tulla selvästi havaittavia tummia likamaa- ja nokijälkiä. Viimeinen piirretty kartta on taso 6, joka on myös pohjavaaituskartta, johon on merkitty kuopalle kaivettujen kohtien pohjalukemat (kartta 6). Hiekka oli osittain hyvinkin tummaa, joka kuitenkin tulkittiin luontaiseksi. Vähitellen alaspäin kaivettaessa hiekka muuttui karkeaksi pohjahiekaksi. Kaikkein syvimmälle kaivettiin ruudun 100/500 kaakkoisreunassa, jossa likamaakuoppa jatkui 25 cm syvemmälle kuin taso 6 eli pohjataso. Kuitenkin likakuopassa oli hyvin vähän löytöjä, vain muutama kvartsi-iskos. Yksi mielenkiintoisimmista kohdista oli ruudun 102/500 alueella ollut luukeskittymä, jonka ympärillä oli laaja löydötön alue tummassa hiekassa, joka oli luontainen. Vaikka alueella oli selviä nokiläikkiä, ei niitä voi pitää tulisijoina pienen kokonsa takia. Ruutujen 105/500 ja 110/500 kohdalla olevat nokiläikät voisivat ennemminkin olla paalunjälkiä. Koeojan 2 koekuopat Löydöt Pohjoisesta. Kivilaji-iskoksia löytyi kaksi ja hioimen katkelmia kaksi. Palanutta luuta löytyi melko runsaasti eli 223 palaa eli 30,7 grammaa. Palaneet luut löytyivät suurimmaksi osaksi läiskittäin ja ne olivat hyvin pieninä paloina. Luista teetettiin osteologinen analyysi, jonka teki FT Kristiina Mannermaa. Raportti on tämän raportin liitteenä. Parista luun palasta on tarkoitus vielä teettää radiohiiliajoitus. Lopuksi Löytöjä tuli koeojan 2 koko alueelta ja näin asuinpaikkaa ei saatu rajattua koeojan eikä myöskään koekuoppien avulla. Myös likamaa-alueita löytyi koko koeojan 2 alueelta ja selvimmät jäljet löytyivät koeojan molemmista päistä. Vaikka koekuopista 1 ja 2 ei selviä likamaajälkiä havaittu, niin löytöjen perusteella asuinpaikka jatkuu vielä koekuopasta 2 lounaaseen päin. Joten emme päässeet tavoitteeseemme asuinpaikan rajaamisessa. Harrastelijakaivajien kanssa kaivettujen alueiden laajuus oli hyvä, koska kiirettä ei tullut ja kaikilla oli kuitenkin aina kaivettavaa. Tällaisessa yleisökaivaustilanteessa tarkoitus ei ole maksimoida kaivausalueiden laajuutta vaan opettaa kaivaustekniikkaa, löytöjen löytämistä ja kertoa yleisesti etupäässä kivikaudesta. Mielestäni onnistuimme tässä ja kaikki kaivauksilla olleet vapaaehtoiset olivat tyytyväisiä. Kaivamisen lisäksi paikkakuntalaiset kävivät näyttämässä erilaisia löytöjään, joista osa oli selviä kivikautisia esineitä, osa taas luonnon muovaamia kiviä. Arkeologi Eeva Raike |
